Marraskuun tapahtumia

Okei, mistähän sitä aloittaisi. Aloitetaan vaikka siitä, että koko marraskuun blogissa oli pientä taukoa laiskuuteni ja menojeni takia. En sitten viitsi itseäni pakottaakaan kirjoittamaan jos ei huvita, koska silloin voi kyllästyä tähän hommaan kokonaan. Moni on varmasti instagramista seurannut meidän arkea, nimittäin sinne olen laittanut välillä kuvia. Mutta anyway täälä sitä taas ollaan ruudun takana ja nyt haluan kertoa teille mitä kaikkea meidän marraskuuhun sisältyi.

Marraskuun alussa Vili meni todella huonoon kuntoon. Ei syönyt, juonut tai ylipäätään jaksanut tehdä yhtään mitään. Arvelin että herralla voisi olla suolitukos ja sitä sitten kotikonstein lähdin hoitamaan. Parin päivän ajan annoin parafiiniöljyä, juotin vettä ruiskulla, pakko liikutin ja yritin heinääkin syöttää, mutta ei tuntunut tehoavan. Seuraavana aamuna lähdettiin sitten käymään eläinlääkärillä ja olin aamun poissa koulusta. Eläinlääkäri oli samaa mieltä kanssani, että Vilillä oli suolitukos, mutta vain aika paha sellainen. Lääkäri tunnusteli sen mahaa ja sielä tuntui aikasta iso kasa karvaa ja ulostetta. Vilille annettiin sitten pari piikkiä niskaan nesteytyksen vuoksi ja se sai 10 pv antibioottikuurin. Siinä rinnalla vielä kotikeinoilla hoidettiin ja niin se vain sitten parani takaisin omaksi itsekseen! Vilillä on ennenkin ollut suolitukoksia, mutta ei yhtä pahoja. Aika jännä että noinkin nopeasti meni noin huonoon kuntoon koko kani. Oli siinä itselläkin aika lailla paineita kun katsoi vierestä sitä miten kipeä se oli, mutta onneksi saatiin Vili takaisin omaksi iloiseksi itsekseen!♥

                                                           
                                                                             ***

Moni on varmasti jo nähnyt instagramista ja blogin yläreunasta, että meille on saapunut neljäs kani. Kyseessä on siis Kaapolle saapunut kaveri, joka haettiin 17 päivä :) Kuura on kohta 3 kk vanha risteytys lapsonen väriltään ruskeasiamsoopeli. Kuurassa on 50% kääpiöluppaa ja 50% leijonanharjasta. Yksi tuttavani ehdotti, että hänen ystävällään olisi kaninpoikasia, jotka olisivat pian luovutusiässä. Ajattelin että noh miksipä ei, kun tässä kumminkin oli Kaapolle jo alustavasti kaverin ostaminen suunnitteilla. Tutustuin sitä kautta sitten Kuuran kasvattajaan ja totesin, että tämä voisi olla juuri se oikea kaveri Kaapolle. Kävin jo ennemmin sitten poikasia katsomassa (blogissakin taisi jo ennemmin olla puhetta). Poikasia oli neljä silloin kun olin katsomassa, mutta jonkin aikaa sen jälkeen kasvattaja ilmoitti minulle, että poikasista kolme oli menehtynyt ja yksi naaras oli jäänyt jäljelle. Yhdessä sitten toivottiin, että edes tämä yksi pysyisi hengissä ja pääsisi uuteen kotiin. Ja niinhän siinä kävi, että kun luovutusikä koitti, niin haettiin Kuura meille asumaan. Ihmeteltiin kyllä suuresti mikä niille kolmelle poikaselle tuli kun olivat kumminkin ihan yhtä terveitä kuin Kuurakin. Noh syitä voi olla monia. Kuura asuu nyt huoneessani odotellen, että pääsee muuttamaan yhdessä Kaapon kanssa. Itse taaskin odotan Kaapon kastrointia ja sitä, että pääsen totuttamaan näitä kahta sitten toisiinsa, mikä toivon mukaan sitten onnistuu :)

                                                                                *** 

Heti seuraavana viikonloppuna Kuuran tultua lähdettiin koko kanipoppoon kanssa Epjyn tämän vuoden viimeisiin näyttelyihin Jurvaan. Mukaan lähti myös kaverini chinchillojensa kanssa. Näyttelypäivä oli aika pitkä, mutta silti viihtyisä ja oli mukava nähdä taas muitakin kani-ihmisiä. Kaneistakin sai olla jälleen ylpeä. Nämä olivat Kuuran ekat näyttelyt, joista neiti sai 92,5 p. En nyt paljoa odottanutkaan, sillä Kuura on vasta kehittyvässä vaiheessa ja kokemustahan me pääasiassa lähdettiin hakemaan ja sitä myös saatiin. Nämä olivat myös Kaapon ekat näyttelyt, joista poitsu nappasi 95,5 p. PPK 2, LKV 2 ja kuma 5 p. kohdista. Ursula sai 94 p. LKV 2 ja kuma. Vili yllätti tälläkin kertaa ja sai 95,5 p. PPK 4, LKV 1 ja kuma 5 p. kohdista.

Kaapon syksyiset fiilikset

Kaapo on viime aikona treenannut paljon valjaissa olemista ja niiden käyttöä. Tässä yksi päivä sovitin Kaapolle meidän pienimpiä lapareita, mutta ne pakkasivat olla vielä pikkuisen isot, mutta kyllä ne päällä nyt hetken aikaa ulkoili. Tällä hetkellä Kaapolla on Cindin vanhat h-valjaat, jotka ostin kun Cindi oli vielä pikkuinen.

Nyt kun ilmatkin ovat jo viilentyneet, niin kanitkin ovat siirtyneet päiviksikin sisätiloihin. Olen kyllä ajatellut, että voisin kohta nuo pihahäkit kasata talvisäilöön, kun nämä ilmat nyt jo on mitä on. Vaikka sisätiloihin ollaankin, jo siirrytty niin silti ollaan ulkoiltu ahkeraan ja Kaapokin on tottunut jo valjaisiin hyvin. Itse en vain meinaa pojan perässä pysyä, kun tämä viilettää jo niin kovaa vauhtia nurmikkoa ympäri ihan innoissaan.

3-vuotias neitokainen

A greeting on your birthday
For a very happy day
And then a year
That brings the best
Of everything your way
Enjoy your special day!

11.10. tuli taas yksi vuosi täyteen Ursulalle! On vaikea uskoa, että se on asunut meillä kohta jo sen 3-vuotta. Paljon hyviä muistoja on kertynyt näiden kolmen vuoden aikana ja paljon lisää on vielä tulossa. Nyt tulevana viikonloppuna värkkään jonkun pienen kakun neidille, niin saavat vähän herkutella Vilin kanssa :D Näinä vuosina on koettu paljon iloa, onnistumisia ja myös epäonnistumisia. Olen onnellinen, että aikoinani ostin juuri tämän neidin♥ Hyvää synttäriä Ursula!

Syksyn kuulumisia

Nyt ei ole tullutkaan hetkeen kirjoiteltua tänne blogiin yhtään mitään. Tän Cindin jutun jälkeen on vain ollut niin hiljaista kanilassa eikä itselläni ole oikein ollut minkäänlaisia ideoita ja fiiliksiä kirjoitella hetkeen. Mutta hyvin ollaan tästä kumminkin yli päästy ja nyt katsotaan vain eteenpäin ja jatketaan samaan malliin.

Kaneille kuuluu hyvää ja syys-siivojakin olen kanilassa ehtinyt tekemään. Kaapo on kasvanut hurjaa vauhtia ja painoakin on tullut ihan kivasti. Kaapo asustaa edelleen veljeni huoneessa, mutta katsotaan koska se sitten muuttaa kanilaan ;) Viliä ja Ursulaa olen nyt pitänyt kanilassa irti 24/7 kun ei tarvitse enää pitää jaloitteluvuoroja, paitsi sitten kun Kaapo muuttaa kanilaan. Ilmat ovat olleet täälä viime aikoina aika viileät ja hainkin tässä yksi päivä kanilaan jo lämmitystuulettimen pitämään lämpöä yllä.

Olin viime viikon tet-harjoittelussa paikkakuntani eräällä ala-asteella ja vein keskiviikkona kanit näytille oppilaille. Viime viikkohan oli eläintenviikko, joten minulta sitten kysyttiin jos haluasin viedä kaneja näytille ja vähän kertomaan niistä. Päätin sitten ottaa mukaani Vilin ja Ursulan, kun ovat ennenkin reissanneet eri tapahtumissa ja näyttelyissä. Kanit oli aika leppoisia koko päivän ja oppilaat olivat innoissaan :)

Nappasin tänään illalla kaneista hieman syksyisiä kuvia! Kertokaa toki suosikkinne! :)

 1.

 2.

 3.

 4.

 5.

6.

 7.

 8.

 9.

 10.

11.

Kalenterikuvakisa!

Moni on varmastikin kuullutkin ja ehkäpä osallistunutkin Suomen Lemmikkikanit ry:n kalenterikuvakisaan. Kisa on siis pystyssä Suomen Lemmikkikanien facebook sivuilla eli jos sulla on facebook tunnukset, niin käy ihmeessä katselemassa kuvia!

Itse ilmoittauduin kisaan neljällä kuvalla. Eli jos vain viitsisit niin käy ihmeessä tykkäilemässä kuvistamme, jos itselläsi tunnukset facebookin on. Pupusten kuvat löytyy numeroilla 73, 74, 75 ja 76.

Kiitos kaikille jotka tykkäävät kuvistamme!♥

Tervetuloa TaikurinHatusta Kappa!

Nyt onkin iloisempien uutisten aika. Eli eilen haimme kaveriltani TaikurinHatusta kanilasta tämän pienen herran, josta aiemmin jo mainitsin. Jos joku nyt tässä välissä miettii, että miksi hankimme heti uuden kanin Cindin lähdettyä taivaaseen niin tämän kyseisen herran oli tarkoitus tulla Cindille kaveriksi, mutta ei ehtinyt ajoissa :( Koko nimeltään poitsu on siis TaikurinHatusta Kappa, mutta kutsumme sitä Kaapoksi. Kaapo on rodultaan risteytys (hermeliini 25% pienirex 75%) ja väriltään musta viittakuvio. Teen Kaaposta tuonne ylös oman sivun kun ehdin. Kaapo on vielä pikkuisen arka, mutta jo näiden parin päivän aikana on rohkaistunut tosi paljon ja kovaa rallia vedetään jo pitkin huonetta. Nyt vain lähdetään opettelemaan kanilan käytäntöjä ja päivärutiinia.

Mitä oikein tapahtui?

Ajattelin nyt vähän avata täällä bloginkin puolella tätä asiaa mikä tapahtui viime perjantaina. Cindi nukkui siis pois perjantaina iltapäivällä ihan yllättäen. Kaikki kanit olivat siis pihahäkeissä, Vili ja Ursula isommassa ja Cindi pienemmässä. Itse olin hiomassa uutta kaninkoppia ja kun sain sen hiottua, niin päätin mennä katsomaan onko kaneilla kaikki ihan ok. Kävelin kanihäkeille ja huomasin heti, että jotain on pielessä, kun näin Cindin makaavan häkissään. Juoksin äkkiä häkkiin itku kurkussa ja tarkistin kanin ympäriinsä ja totesin, että se ei hengitä enää. Tutkin koko kanin joka puolelta, mutta ei merkin merkkiä mistään. Ruohon korsi sillä oli suussaan ja siitä päättelin, että se oli ollut juuri syömässä. Se oli myös virtsannut alleen ennen kuin sydän petti. Cindi oli vielä lämmin kun sen löysin, eli oli menehtynyt ihan äskettäin. Häkistä ei myöskään löytynyt mitään. Muut kanit olivat ihan rauhallisia ja päättelin myös siitä, että häkillä ei olisi voinut koira tai mikään muukaan eläin käydä pelottelemassa, sillä itse olin myös ulkona ja olisin kuullut jos esim. koira olisi käynyt siellä. Muuta selitystä tapahtuneelle en keksinyt muuta kuin sydänkohtaus tai joku muu äkillinen kuolema. Menin Vilin ja Ursulan häkkiin Cindi sylissäni ja laskin sen maahan. Vili ja Ursula tulivat molemmat nuuhkimaan ja huomasivat myös tilanteen ja sen mitä oli tapahtunut. Etsin pahvilaatikon, laitoin sinne heinää ja kukkia ympärille ja laskin pienokaisen sinne. Iskä alkoi heti kaivamaan hautaa töistä tultuaan ja sen jälkeen laskin Cindin haudan lepoon ja hyvästeltiin se koko perheen voimin.♥

Cindi oli oikein ihana ja ihmisrakas kani. Vaikka se ei muiden kanien kanssa oikein juttuun tullut, niin silti se jaksoi joka päivä olla yhtä iloinen, vaikka yksin asuikin. Sen murrosikä oli pitkä ja aika raskas minulle, sillä osasi se olla myös erittäin vihainenkin, mutta siitäkin selvittiin. Se nautti aurinkoisista illoista juosten muiden kanssa ulkona ympäri kanilaa ja ainakun mamman silmä vältti niin aina vaivihkaa livistettiin myös rajan toisella puolen käymään.:D Cindi oli myös aivan uskomaton näyttely kani! Joka ikinen kerta se yllätti minut näyttelyissä aina vain uudestaan ja sulatti tuomarien sydämet. Monissa näyttelyissä se oli PPK 2 ja tavoitteemme oli vielä jossain näyttelyssä saada se PPK 1 sija, mutta sitä tavoitetta emme ehtineet täyttämään. Ilta ja aamu ruokinnat olivat sen suosikki hetkiä päivässä. Se juoksi häkkiä edes takaisin ja häntä vispasi samalla kovaan tahtiin. En ole itse ikinä nähnyt, että kanikin osaa vispata häntää puolelta toiselle kovaa vauhtia samalla tavalla kuin koira :D Cindi jaksoi olla aina iloinen, vaikka pitkän koulupäivän tai tallipäivän jälkeen saavuin myöhemmin kotiin. Aina kanilaan astuessani se juoksi vastaan ja tunki päänsä häkin raosta, jos oli häkissä ja pyysi otsarapsutuksia. Viimeiset päivät se eli iloisena, onnellisena ja tunsi itsensä rakastetuksi.♥ Itselleni todella kova paikka, koska olihan se oma kasvatti ja kaunis väritykseltään ja luonteeltaan. Itse sen pienestä asti kasvatin kauniiksi kääpiölupaksi ja koettiin niin paljon yhdessä. Nyt on suuri osa mun elämästä ja kanilasta poissa. Tekee joka kerta kipeää mennä kanilaan, kun näkee yhden häkin haikailevan tyhjyyttään ja hiljaisuuttaan. Käyn joka päivä katsomassa ja muistelemassa tätä pientä neitiä hänen omalla haudallaan ja kertomassa miten rakas se itselleni oli. Sillä on paikka meidän kaikkien sydämissä ja se tietää meidän rakastavan sitä edelleen yhtä paljon kuin ennenkin.♥

 Cindi ja Prinssi pikkuisina 1,5 vk iässä?

 Ensimmäistä kertaa maistelemassa ruohoa :)

          Cindi ja sen veli Prinssi kohtasivat ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun olivat vielä pikku pupuja.

Junamatka lemmikkimessuilta kotiin alkoi väsyttämään toden teolla :D

                                                            Cinderella 15.2.2015-26.8.2016